TALKOOT: Kelpo koti törölle ja taimenelle

11.10.2017

Longinojan talkoot ovat oiva esimerkki vapaaehtois- ja yhteistyön voimasta. Vuosia Longinoja oli nimensä mukaisesti oja, nyt se on kalaisa ja puhdas puro. Kunnostajilleen se on ihmepuro, ihana näyte siitä, mitä saadaan omin käsin aikaan, kun on päättäväisyyttä ja pitkäjänteisyyttä.

Tänä sunnuntaina pitkään jatkunut kaunis sää tekee täyskäännöksen ja alkaa koiranilma, josta myöhemmin tiedämme, että se jatkui viikkoja

Vaivautuuko kukaan sateisena sunnuntaiaamuna koillishelsinkiläiselle purolle viskomaan soraa ja kiviä puroon? Keksiikö joku miellyttävämmän tavan viettää pyhäaamu?

Eikä siis vain muutamia kiviä, vaan neljä röykkiötä, yhteensä 60 tonnia Helsingin kaupungin lahjoittamaa kiviainesta.

Purotalkoiden puuhamies Juha Salonen on hieman huolissaan. Saadaanko paikalle muutama kymmenen ihmistä niin kuin viime vuonna samoihin talkoisiin?

Kehä I:n ali virtaava kuusikilometrinen Longinoja on Vantaanjoen sivuhaara. Oja on talkoovoimin muuttunut puroksi, jossa taimenen luontainen lisääntyminen on turvattu.

Helsinkiläisen Pukinmäki-kaupunginosan halki virtaa nyt puro, jossa voi nähdä seuraavannimisiä, ei ehkä kaikille tuttuja kaloja: turpa, törö, kivisimppu ja kivennuoliainen.

Puron tutkiskelija saattaa havaita myös tutumpia kalalajeja: made, särki, hauki, ahven.

Purossa elää myös uhanalaisia taimenia.

Näin ei ole aina ollut. Longinoja on ollut todella huonossa kunnossa. Juha Salosen ja talkoolaisten työ on vuosi vuodelta elvyttänyt puron henkiin.

Tämänkertaisten talkoiden tarkoituksena on tehdä kaloille kutupaikkoja, eli talkoolaiset syventävät uomaa matalista kohdista ja muuttavat savipohjan kutusorakoksi, jonne taimenet pääsevät seuraavina syksyn viikkoina kutemaan. 

”Olen viettänyt lapsuuteni tällä purolla, siksi se on minulle tärkeä. Keräsin pulloja pois purosta ja seilasin purossa styrox-lautalla”, kertoo Juha Salonen ja mainitsee samalla olevansa Longinojan käytettävissä ”110-prosenttisesti” ja ”24/7”. Siksi hän ei nimitä itseään puroaktiiviksi vaan puroyliaktiiviksi.

Myös Juhan isä, Matti Salonen, joka on asunut puron liepeillä koko ikänsä, on ahkerasti mukana Longinojan kunnostamisessa. Juha on nimennyt hänet puroisännäksi.

Näissä talkoissa puroisäntä keittää kuuluisaa nokipannukahviaan.

Puroyliaktiivi ja puroisäntä istuttivat ensimmäiset taimenenpoikaset kaupunkipuroon vuonna 1998. Ankeassa kaupunkiojassa ei ollut silloin yhtään taimenia.

Puroon kaatuminen kielletty!

”Jakaannutaas neljään ryhmään”, talkoiden johtaja Juha komentaa tulijoita. Harmaaseen aamuun alkaa vaeltaa värikästä kansaa sadetakeissa, pipoissa ja kumppareissa. Kokeneimmat puronystävät ovat varustautuneet kahluuhousuilla.

Myös pikkuväelle osoitetaan kivikasa, josta pitäisi murikat heittää puroon.

Ei saa heittää toista kivellä päähän eikä saa kaatua puroon, vanhemmat ohjeistavat jälkikasvuaan.

”Tämä on mainio tapa aloittaa lasten luontokasvatus”, sanoo Emman ja Onnin äiti Hanna-Mari Laine.

”Me ulkoillaan tällä alueella joka päivä, ja onhan se kiva katsella hyväkuntoista puroa, joka ei ole rehevöitynyt.”

Hanna-Marille niin kuin monelle muullekin helsinkiläiselle täällä talkoissa suurkaupungin luonto ei ole vain kantakaupungin tunnettuja puistoja vaan juuri tätä väljään asutun Pohjois-Helsingin lähiöluontoa, joka tuntuu olevan maailmojen päässä keskustan mukulakivikaduista. Ja kuitenkin samaa kaupunkia.

Sora rahisee, teräslapiot kilkahtavat kiviä vasten yhä uudelleen ja uudelleen.

Muodostetaan työketjuja, joissa ensimmäinen täyttää sankkoja ja viimeinen plomsauttaa sorat puroon. Kaikki tietävät, mitä tehdä.

Eikä mitään tarvitse tehdä tyhjällä vatsalla. Totta kai talkoissa syödään.

Juhalla ja Matilla vakituisine avustajineen on niin paljon kokemusta purotalkoista, että ihan kaikki sujuu sutjakasti. Kun ensimmäinen kaasugrilli ei syty, seuraava haetaan pakettiautolla paikalle ilman sen suurempaa arpomista.

Kun kaasugrilli vihdoin palaa, pääsee keittiöporukka grillaamaan jauhelihapihvejä hampurilaisten väliin. Puroaktivistit  ovat chilin poltteen ystäviä, sillä hampurilaisten väliin ruiskitaan reilusti sriracha-kastiketta.

Kuusikymmentä tonnia kiviainesta humpsahtaa puroon reilussa parissa tunnissa. Miten se on mahdollista?

Siten, että vaikka aamu näytti autiolta ja apealta, lopulta purotalkoisiin saapuu yli sata innokasta kaupunkiluonnon vaalijaa.

Purotalkoiden jälkeen he ovat märkiä, kuraisia, hikisiä ja – erittäin hyvillä mielin.

 

ONKO SINUN PORUKKASI SEURAAVA TALKOOPOPPOO TÄSSÄ JUTTUSARJASSA?

Vaasan etsii perheitänaapurustojaystävyksiä tai muita pieniä ryhmiä, jotka haluavat tehdä yhteisössään jotain konkreettista hyvää.

LUE LISÄTIETOJA JA ILMOITTAUDU TÄSTÄ!