TALKOOT: Hyvää mieltä ja uusia ystäviä vanhuksille
Vuoden viimeisissä talkoissa järjestettiin vapaaehtoisvoimin Hyvän mielen ilta yksinäisille vanhuksille. Myös Vaasanin väki pääsi mukaan tekemään hyvää.
Helsinkiläisessä Cafe Caruselissa käy hyörinä: noin kaksikymmentä vapaaehtoista järjestelee kahvilan pöytiä ja valmistelee tarjoiluja.
Ilmassa on odottava tunnelma, eikä ihme – kohta saadaan sali täyteen kunniavieraita.
Pian alkavaan Hyvä mielen iltaan on kutsuttu ikäihmisiä nauttimaan hyvästä seurasta, pikkujouluherkuista sekä musiikista. Tapahtuma on jatkoa Hyvän mielen lounaille, joita Emilia Åberg ja Maija Ilmoniemi ovat järjestäneet nyt yhteensä parin vuoden ajan.
EMILIA: ”Olin oman isäni omaishoitaja pitkään. Huomasin silloin, että on tosi paljon vanhuksia, jotka kaipaavat ystävää ja toisen kanssa juttelemista. Siitä tämä idea lähti liikkeelle.”
Maija puolestaan halusi rankasta elämänvaiheesta selvittyään auttaa muita.
MAIJA: ”Haluan jakaa sitä hyvää, jota olen itse saanut toisilta ihmisiltä.”
Emilia järjesti ensimmäisen Hyvän mielen lounaan jo ennen kuin naiset olivat ehtineet tutustua. Maija oli tahollaan organisoinut ohjelmaa yksinäisille ihmisille. Voimat yhdistettiin ja Emilian koolle kutsumat vanhukset saivat seurakseen tekemistä kaipaavien ihmisten joukon.
Tällä kertaa auttamassa on myös iso joukko Vaasanin työntekijöitä. Viestintäpäällikkö Mira Perander on saapunut paikalle innostunein mielin.
MIRA: ”Kuulimme, että täällä kaivataan vapaaehtoisia ja halusimme tulla mukaan tekemään konkreettisesti hyvää.”
Kirpeästä säästä huolimatta tulijoita riittää. Vieraat istuutuvat pöytiin yhdessä vapaaehtoisten kanssa ja katselevat uteliaina ympärilleen. Kevyt puheensorina täyttää huoneen.
Kontrabasson kumeat viritysäänet saavat päät kääntymään kohti lavaa. Kun bändi alkaa soittaa tuttuja jazz-klassikoita, tunnelma vapautuu entisestään. Siellä täällä remahdetaan silloin tällöin nauruun.
Erään pöydän päässä istuu Espoon Tapiolasta saapunut pariskunta, Marjatta ja Kimmo. Paikalle on tultu mukavan ilmapiirin houkuttelemina.
MARJATTA: “Olimme mukana edellisessä tapahtumassa ja pidimme siitä kovasti. Täällä on mukavaa ohjelmaa ja lisäksi saa nähdä tuttuja, joihin tutustuimme viime kerralla.”
Juuri tämä on Hyvän mielen tapahtumien tavoitteena: tarjota matalan kynnyksen kohtaamispaikka, jotta kenenkään ei tarvitsisi olla yksin.
MAIJA: “Mediassa on puhuttu paljon siitä, että ihmiset pelkäävät vanhuudessa eniten sitä, että jäisi yksin, eikä olisi ketään auttamassa tai tukena. Tähän me haluamme puuttua.”
EMILIA: “Toivon, että voimme näillä tapahtumilla koskettaa mahdollisimman montaa vanhusta ja kertoa heille, että heitä ei ole unohdettu.”
Myös Marjatan ja Kimmon vieressä istuvan Arton mielestä tällaisissa tapahtumissa mukavinta on mahdollisuus vaihtaa ajatuksia uusien ihmisten kanssa.
ARTO: ”Marjatan ja Kimmon kanssa istuttiin viime kerralla ja nyt tämä ystävyysremmi kasvoi taas. Ystäviä ei ole koskaan liikaa.”
”Ystäviä ei ole koskaan liikaa.”
Keskustelu polveilee aina uudesta länsimetrosta itse kunkin harrastuksiin. Itsenäisyyspäivä on nurkan takana, joten myös Suomi ja suomalaisuus nousevat puheenaiheiksi. Itsenäisyyden alkuaikoina syntyneillä riittää tarinoita.
KIMMO: ”Suomen historia on niin monisärmäinen. Näin vanhemmiten tämä kehitys tuntuu aivan huikealta: öljylampuista on tultu nyt näihin ledvaloihin.”
Keskustelu katkeaa, kun salin etuosassa alkaa tapahtua. Lavan edessä olevalla muutaman neliömetrin kokoisella alueella on pistetty jalalla koreaksi.
Miten on, vipattaako Kimmon ja Marjatan tanssijalka?
MARJATTA: ”Ei tullut nyt oikein sellaisia jalkineita mukaan, mutta katsotaan!”
Tanssin lisäksi illan aikana lauletaan. Loppuhuipennuksena salissa kajahtaa Maamme-laulu, joka lauletaan seisten. Harras tunnelma saa monet liikuttumaan.
Lopulta on aika lähteä kotia kohti. Jotkut kättelevät toisiaan kiitoksena mukavasta illasta, toiset halaavat. Yhteystietoja vaihdetaan, jotta voidaan soitella.
Ilta oli täynnä koskettavia kohtaamisia. Erityisesti Maijan ja Emilian mieltä lämmitti se, että paikalle olivat saapuneet edellisessä Hyvän mielen lounas -tapahtumassa tutustuneet ystävykset, jotka olivat syksyn aikana ehtineet käydä jo Tukholman-reissullakin yhdessä.
EMILIA: ”Se, että joku on löytänyt täältä kohtalontoverin, on parasta palautetta, mitä voimme saada. Olen huippuonnellinen siitä.”