“Syömme mökkänää ja
chilit sieluineen”

9.5.2016

Mohamedin ja Sadun monikulttuurisessa perheessä kokataan somalialaisittain, leivotaan pirkanmaalaista mökkänää ja ikävöidään Tampereen kanansiipiä.

perhe-jama-frame

Tällainen perhe me ollaan!

Satu Kivinen, 38, Mohamed “Moha” Jama, 37, asuvat Helsingin Itäkeskuksessa. Heillä on kaksi lasta: nelivuotias Dahir ja kahdeksan kuukautta vanha Safiya. Perheeseen kuuluvat myös Sadun lapset aiemmasta liitosta: Benjani, 13 ja Maria, 16.

Satu on äitiyslomalla, Mohamed on töissä Postin logistiikkakeskuksessa. Mohamed on kotoisin Somaliasta. Hän tuli pakolaisena Suomeen 11-vuotiaana sisällissodan jaloista:

“Asuin ensin Nastolan vastaanottokeskuksessa. Siellä ei juuri muita lapsia ollutkaan. Ensimmäinen talvi oli yksinäinen ja aika kauhea. Löysin kuitenkin iloa hiihdosta ja potkukelkan työntämisestä. Nuoruuteni vietin Tampereella, joka on kokemusteni mukaan Suomen suvaitsevaisin kaupunki.”

Vaasan: Lapsiperheen ruokapöydässä. Helsingin Itäkeskuksessa Satu Kivisen ja Mohamed Jaman perheessä. Kauppareissulla Finn Halal -kaupassa. Kuvassa keskellä Mohamed ja sylissä Dahir. Oikealla Hassan Mohamed.

kokkaillen (1)

“Meillä ei syödä tavallista suomalaista kotiruokaa vaan chilit siemenineen.”

MOHA: “Riisiä menee paljon, ja ostamme sen etnisistä kaupoista viiden tai kymmenen kilon säkeissä. Lihat haemme halal-kaupoista. Teen joskus myös makaronilaatikkoa, mutta maustan sen tandorimausteseoksella, paprikajauheella, chilillä ja jeeralla. Käytän ruuissa paljon chiliä, joista en ota siemeniä pois — siemenissä on chilin sielu  ja polte.”

SATU: “Moha on kokkina suurpiirteinen ja luova. Emme todellakaan hifistele emmekä seuraa ruokatrendejä vaan teemme sellaisia ruokia, jotka maistuvat meidän kansainväliselle perheellemme. Moha ei noudata reseptejä eikä mittaile ainesosia. Hän tekee ruokaa aina isoja kattilallisia kerrallaan. Moha kokkailee somalialaisittain enimmäkseen riisi- ja kanaruokia. Perunaa ei meillä syödä lisäkkeenä, vaan se on yksi kastikkeeseen lisättävistä kasviksista siinä missä porkkanakin.”

Vaasan: Lapsiperheen ruokapöydässä. Helsingin Itäkeskuksessa Satu Kivisen ja Mohamed Jaman perheessä. Kuvassa Mohamed (vas.), Satu ja vaunuissa Dahir kävelemässä kotiin kauppareissulta.

ruokalasku

“Säästämme etsimällä punaisia lappuja.”

SATU: “Haluaisin toki, että meillä suunniteltaisiin viikon verran ruokalistaa eteenpäin, mutta ihan niin järjestelmällisiä emme ole. Meillä on iso perhe, joten säästämme ostamalla punaisen lapun tuotteita, joissa on tulossa viimeinen käyttöpäivä vastaan, ja pakastamalla niitä. Tarjousten perässä juostaan jonkin verran. Leipää käydään hakemassa leipomokaupoista. Ja jostain syystä vanhempani roudaavat meille leipää Tampereelta. Ihan kun ei Helsingistä saisi tarpeeksi leipää!”

Vaasan: Lapsiperheen ruokapöydässä. Helsingin Itäkeskuksessa Satu Kivisen ja Mohamed Jaman perheessä. Kuvassa Mohamed kokkaa.

SATU: “Arvostamme lähiruokaa, mutta kiireisten päivien pelastus ovat pakastepizzat, einespinaattiletut ja kasvishernekeitto purkista.”

MOHA: “Haasteena meidän ruokahuushollissa on se, että vanhemmilla lapsilla on allergioita ja nuorin syö vasta soseita.”

Vaasan: Lapsiperheen ruokapöydässä. Helsingin Itäkeskuksessa Satu Kivisen ja Mohamed Jaman perheessä. Kuvassa Mohamed kokkaa.

poydan-aareen

“Hillitön ikävä Siipiweikkoja!”

MOHA: “Päivärytmimme on epäsuomalainen eli iltapainotteinen, sillä isoimmat lapset harrastavat myöhään ja minun työni Postilla alkaa vasta aamukymmeneltä. Usein syömme illallisen yhdeksän, kymmenen aikoihin.”

MARIA: “On ihana tulla kotiin cheerleading-harjoituksista yhdeksän jälkeen suoraan ruokapöytään, jossa odottavat kanat ja riisit tai jauhelihaspagetti. Syön illallisen ja painun nukkumaan!”

SATU: “Ulkona syömme tosi harvoin. Muutimme Helsinkiin Tampereelta. Jäimme kaipaamaan Tampereen legendaarisia kanansiipipaikkoja, varsinkin Siipiweikkoja, joiden kastike on maailman parasta. Siipiweikkojen siipiä saa Helsingissä joistakin pubeista, mutta niihin ei lasten kanssa mennä. Kanansiipien suhteen olemme pääkaupunkiseudulla kokeneet niin kovia pettymyksiä, että melkein itku on tullut.”

MOHA: “Ihanimmat ruokamuistomme liittyvät Sadun vanhempien mökillä grillaamiseen; siihen, kun kuulaassa kesäillassa sihisee grillissä naudanlihaa ja halloumia.” 

Vaasan: Lapsiperheen ruokapöydässä. Helsingin Itäkeskuksessa Satu Kivisen ja Mohamed Jaman perheessä. Kuvassa ruokailemassa Mohamed (vas), Satu ja Maria.

viikonloppu

“Ensi viikolla on kahdet synttärit.”

MOHA: “Tänä viikonloppuna teen lounaaksi sambusoita. Sambusat muistuttavat intialaisen keittiön samosoja. Sambusoja syödään Pohjois-Somaliassa, jonka ruokakulttuurissa on vaikutteita englantilaisesta ja intialaisesta keittiöstä. Teen sambusoita kaksi satsia: liha- ja tonnikalaversion.”

SATU: “Tänä viikonloppuna myös leivomme paljon pakastimeen, sillä tulossa on kahdetkin synttärit: Maria täyttää 16 ja Dahir neljä. Dahirin supersankarisynttäreille tulee paljon vieraita eli tarhakavereita ja sukulaisia, ja synttärisankarin toiveesta tarjolle laitetaan croissantteja, Star Wars -kakkua, pikkumunkkeja, suolakaloja ja pillimehua.”

MOHA: “Minä voisin tehdä Dahirin synttäreille kanavoileipäkakun, siitä kun on aina tykätty. Kyllä, teemme suuritöisiäkin herkkuja. Ruuanlaittoon käytetty aika ei ole koskaan hukkaan heitettyä aikaa!”

Vaasan: Lapsiperheen ruokapöydässä. Helsingin Itäkeskuksessa Satu Kivisen ja Mohamed Jaman perheessä. Kuvassa Satu imettämässä Safiyaa.

herkkupaiva

“Meillä leivotaan sämpylöitä ja mökkänää.”

MOHA: “Leivon — toisin kuin useimmat somalimiehet. Leivon paljon pullaa ja teen ruokaa. Isäni osaa tuskin kananmunaa paistaa. Tulin Suomeen 11-vuotiaana junalla Moskovasta ja asetuin tänne tätini ja pikkuveljeni kanssa. Olin oppinut leipomista jo Somalimaassa äitini kuudelta siskolta ja se tädeistäni, jonka kanssa Suomeen tulin, opetti lisää. Tein myös pikkuveljelleni ruokaa, kun täti oli opiskelemassa suomea. Kun muu perheeni pääsi tänne sodan jaloista, perheen vanhimpana lapsena leivoin nuoremmille sämpylöitä.”

SATU: “Minä leivon mokkapaloja eli mökkänää, kuten leivonnaista meidän suvussa nimitetään, sekä kaikkea, missä on marjoja. Meillä on pakaste aina täynnä marjoja, kiitos vanhempieni mökkitontin ja -metsän.”

MOHA: “Meillä leivotaan todella usein. Aina jos lämmitetään uuni ruuanlaittoa varten, sinne tehdään myös jokin leipomus: omenapaistos, tiikerikakku, voipullia tai marjapiirakka.”

Vaasan: Lapsiperheen ruokapöydässä. Helsingin Itäkeskuksessa Satu Kivisen ja Mohamed Jaman perheessä. Kuva perheen jääkaapista.

Tämä juttu kuuluu Vaasanin sarjaan Lapsiperheen ruokapöydässä. Sarjassa tutustutaan erilaisten perheiden elämäntapoihin perheenjäsenten ruokamieltymysten kautta.